[META: Julkaistu keskiviikkona 15.4.2009]

Mut ketkä istuu piiloissaan ja pesee käsiään?
On veri maksoittunut käsiin pilatusten.

HectorKetkä istuu piiloissaan

Rakennusalan yritys Tramvac ei ole tainnut kuullakaan laman torjunnasta. Juuri kun meitä tavallisia kansalaisia kehotetaan joka taholta elämään kuten ennenkin, lamahirviötä säikkymättä, Tramvac pudottaa uutispommin: noin kaksisataa työntekijää aiotaan passittaa kilometritehtaalle!

Firmalla toki riittää selityksiä. Kallispalkkaiset konsultit ja vielä rahaisampi yritysjohto mumisevat tyhjää liturgiaansa: “Vallitsevissa olosuhteissa emme voi muuta! Kyllä kaikki voitava on tehty.” Tälle ajalle on tyypillistä juuri tämänkaltainen käsien peseminen. Kukaan ei ole syypää tehtyihin ratkaisuhin, kukaan ei ota vastuuta. Silmät sulkien voidaan melkein kuvitella, että tässä huhtikuisessa, ihanaan kevääseen heräävässä maailmassa kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Silti melkein kaksisataa henkeä joutuu pian heräämään siihen ensimmäiseen aamuun työttömän elämässään. Erityisen tympeäksi Tramvacin tekoset tekee se, että rakennusalan firmana sen palkkalistoilla on ollut paljon “vaikeasti työllistyviä” väestöryhmiä. Suomeksi heitä voidaan kutsua peikoiksikin. On aivan selkeä tosiseikka, että peikkojen on varsinkin irtisanomisen jälkeen huomattavasti vaikeampi saada uutta jopia kuin valtavirran kansalaisen. Kun työnhankkiminen tunnetusti taantuman aikana on pahamaineisen hankalaa ihan kaikille, peikkojen tulevaisuuden näkymä on synkkä.

Viimeaikaiset valitettavat ja kaikin tavoin tuomittavat peikkojen ja ihmisten väliset levottomuudet lisäävät oman myrkyllisen mausteensa tähän soppaan. Massairtisanomiset antavat selkeän viestin asenteiden kovenemisesta. Kun saneeratuiksi joutuvat juuri peikot, se on Tramvacilta selkeä viesti Suomen kansalle: näin kerrotaan, kuka on arvokas, kuka ei.

Suuryrityksen ovat maamme pyhä lehmä. Niitä ei saa kritisoida eikä niiltä saa vaatia tuota vanhanaikaista ja epämuodikasta asiaa: moraalia. Kuitenkin näissä talouden taantuman mainingeissa ja tappiomielialan aallokoissa Tramvacin saneerauspäätös on häpeällinen. Tahdon käyttää juuri tuota nykyisin melkein pannassa olevaa sanaa: häpeällinen. Lyhytnäköinen ahneus ja itsekkyys tiivistyvät tuhoisaksi cocktailiksi.

Saneeraajien olisi syytä mennä itseensä, ja miettiä, mitä tulikaan tehtyä.