Hyvä syntipukki on melkein yhtä hyvä kuin ongelman ratkaisu. – Tuntematon
Vanhan Testamentin kolmannessa Mooseksen kirjassa (3. Moos. 16:8-26) kerrotaan aivan kirjaimellisesta syntipukista. Aaronin, Herran palvelijan, oli määrä tiettynä aikana hankkia elävä pukki ja asettaa kaikki kansansa synnit, pahat teot ja rikkomukset sen kannettaviksi. Kun tämä oli tehty, tehtävään määrätty mies sai ajaa pukin autiomaahan. Näin eläin kantoi kaikkien synnit kauas asumattomille seuduille, pois ihmisten silmistä ja sydämistä. Nykyään ei enää vainota oikeita pukkeja, mutta syntipukin tarve ei ole kadonnut minnekään. Meillä kaikilla on sellainen valuvika luonteessamme, että aina mieluummin syytämme vaikeuksistamme jotain yksittäistä henkilöä. Vika ei tietenkään ole koskaan itsessämme, vaan aina jossain toisessa. Ja se toinen, se syntipukki – hän saa maksaa.
Aina kun eri väestönosien välillä syntyy valitettavia ristiriitoja, tietyt ainekset tuntuvat käyttävän tilaisuutta hyväkseen voidakseen purkaa antisosiaalia tuntojaan. Peikkoja vastaan suunnattu rasistinen kirjoittelu ja uhkailu on lisääntynyt – mutta samalla myös valtaväestö pelkää yhä enemmän turvallisuutensa puolesta nyt kun taantuma nakertaa hyvinvointi-Suomen perusrakenteita. Kaikki turhautuvat, väkivalta ja yleinen levottomuus lisääntyvät. Laman ja huonojen olosuhteiden täytyy olla jonkun vika! Syntipukki on pakko saada. Sama se, kuka ja mitä rotua.
Meidän on vaikea ajatella, että koko yhteiskunta ja sen tavat ja tottumukset voisivat jo itsessään olla epäoikeudenmukaisuuden lähde. Tietenkin vanha klisee on syyttää pahoista teoistaan “yhteiskuntaa”, mutta puhun tässä nyt suuremmasta asiasta: esimerkiksi köyhyyden syynä olevat talouden ja koulutuksen kysymykset ovat oikeasti niin monimutkaisia ja monesta seikasta riippuvia, ettei niihin kerta kaikiaan ole olemassa mitään patenttiratkaisua!
Joillekin tämä tuntuu olevan kestämätön totuus. Monet täyteen ikään ehtineet henkilöt heittäytyvät uhmaikäisiksi pikkulapsiksi ja pyrkivät purkamaan pahaa oloaan milloin mihinkin syntipukkiin. Rakentavan keskustelun sijaan syntipukkia herjataan ja uhkaillaan – pahimmillaan hänen kimppuunsa saatetaan jopa käydä fyysisesti.
Tällainen riehuminen saattaa hetkeksi helpottaa tekijöidensä oloa, mutta seuraukset voivat olla hirvittävät. Meille kaikille. Tosiasia kuitenkin on, että väkivallalla ei voi mitään rakentaa. Pahan olon purkaminen lähimmäiseen sanoin – tai mikä pahempaa, ruumiillisen väkivallan keinoin – ei koskaan ole oikea tie. Aikuinen ihminen hallitsee vihansa ja pelkonsa ja osaa ottaa tekojensa seuraukset huomioon.
Kuten Thomas S. Szaszkin sanoi: Minä uskon todella, että syntipukkien käytöstä kieltäytymisessä ja luopumisessa on modernin ihmisen suurin moraalinen haaste. Siitä voi riippua lajimme kohtalo.
Aikuisten oikeasti.
huhtikuu 22, 2009 at 9:51 pm
Kauniilta kuullostaa, mutta, mitäs sitten kun on kuusitoista peikkoa yhtä meistä vastassa? Osaako pastori siihen vastata, niille pojille jotka nytkin teho-osastolla makaavat?
huhtikuu 22, 2009 at 9:53 pm
Aina vaan talouden kysymyksistä puhutaan mutta miksi ei oteta työ paikan olosuhteita huomioon: Minulla esim. On paha peikko-allergia. En voi edes työskennellä peikon kanssa, saan heti oireita. Työkaveri on peikko ja aina kun olen samassa vuorossa, silmät vuotaa ja nenä kutisee.
huhtikuu 22, 2009 at 9:55 pm
Erittäin tervetullut ja viisas teksti kirjoittajalta, kiitos tästä! Näinä aikoina meidän on kaikkein muistettava, että se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Muista sinäkin se sydämessäsi. Älä anna auringon laskea vihasi yli!
huhtikuu 22, 2009 at 10:11 pm
Kyllä peikko on peikko vaikka voissa paistais. Kun semmonen kerran lyö, se on “laaki ja vainaa”! Niin pahastikin kattovat, jos väärälle kadulle sattuu ihminen menemään. Kohta tarttee jo kantasuomalainenkin poliittista turvapaikkaa omassa kotimaassaan!
huhtikuu 22, 2009 at 10:12 pm
Anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät, he jotka pimeän suojissa käyvät käsin ja asein viattomien kimppuun. Armahda heitä herra pese heidät karitsan verellä.
huhtikuu 22, 2009 at 11:18 pm
Ja nyt pastori tekee kaikista peikkokriittisistä syntipukkeja. Ei ole oikein aikuista tämäkään, että kielletään ilmiselvät tosiseikat: peikot eivät ole vuosisadoissakaan sopeutuneet ihmisten yhteiskuntaan tai edes oppineet ihmisten käytöstapoja. Missähän vaiheessa pastori lakkaa vähättelemästä peikkojen väkivallan kohteeksi joutuneiden kärsimyksiä?
huhtikuu 23, 2009 at 12:20 am
On tajuttava että kaikki pohjautuu Darwinin oppeihin. Ihmiset ja peikot kamppailevat elintilasta vahvimman eloonjäämisen kamppailussa. Näin tulee aina tapahtumaan. Siksi peikot eivät koskaan tule luotettaviksi yhteiskunnan kansalaisiksi koska heidät on ohjelmoitu säälimättömiksi metsästäjiksi ja kilpailemaan valkoisen miehen kanssa. Nämä asiat on vain hyväksyttävä.
huhtikuu 23, 2009 at 7:46 am
Raamatussa on selvä tuomio tällaisesta, sanoo Rautamaa mitä sanoo. Harmi kun eivät osaa kirkossa tarkemmin tutkia työntekijöidensä taustoja, nyt tämäkin peikonpalvoja ja kerettiläinen pääsee lehdissä ja kylillä levittelemään epäjumalista sanomaansa ja houkuttelemaan saatanaa. Mites siinä sitten tästäkään eroon päästään? Kyllä ovat lopunajat lähellä.
huhtikuu 23, 2009 at 8:14 am
Famesilla on pointti. Mutta pitäisi voida käydä peikkokriittistä keskustelua leimautumatta heti rasistiksi. Nää asiat on tapetilla nyt ja ihan syystä, ei hyssyttelemällä saada mitään aikaan. Vuoropuhelua, biologisten tosiseikkojen tunnustamista, enemmän tutkimusta, kyllä se siitä lähtee.
Rautamaa puhuu fiksusti väkivaltaa vastaan. Miettikää itse kestäiskö teillä kantti kun joku idioottipoppoo pistää sileeksi sen työn mitä on sovun eteen tehnyt. Ei sotketa pastorin henkilökohtaista elämää tähän, vaikka se taitaa olla yhtä vaikeaa kuin Marja-Sisko Aallon tapauksessa.
huhtikuu 23, 2009 at 8:53 am
Mutta kysymys on oikeasti siitä, että miksi peikko ei sopeudu elämään ihmisen kanssa? Kun on saatu taas nähdä, että peikot ovat väkivaltaisia, onko oikein syyttää firmaa, joka panee pihalle huonoimmin sopeutuvat työntekijät? Peikot saa kyllä syyttää tästä ihan itseään, että ovat siinä asemassa missä ovat. Ei ole ollut hyötyä mistään sopeuttamisohjelmista veronmaksajien rahoilla, kun peikkoja ei edes kiinnosta sopeutua!
huhtikuu 23, 2009 at 11:19 am
Ihan yli-individualistinen yhteiskuntarekenteemme antaa meidän kaikin keinoin ymmärtää olevamme oikeutettuja moniin eri asioihin.
Mutta oikeudet ja etuoikeudet tuovat tullessaan myös vastuuta.
Tosin ketä kiinnostaa eettinen vastuu lähimmäisestä, heikommassa asemassa olevasta tai esimerkin antamisesta omilla valinnoillaan ja teoillaan, kun voi keskittyä materiaalisen hyvän haalimiseen? Tämä maailma, jossa me kaikki elämme on meidän kaikkien yhteinen. Toisin sanoen vastuu siitä on kaikilla, eli ei kenelläkään.