En ole mikään taideperformanssien ystävä. Liian usein “kantaaottavat” ja epäilemättä raastaviksi tarkoitetut esitykset tapaavat olla sitä itseään: tylsää tekotaidetta. Riehuminen peittää sisällön puutteen ja sen, että tekijä ei ole tahtonut nähdä vaivaa muokatakseen sinänsä ehkä hyvänkin ideansa kaikille aukeavaan muotoon.
Siksi olinkin niin yllättynyt siitä, kuinka suuren vaikutuksen viime viikonloppuna näkemäni Raakel Mustalehdon ja kumppanien uusi performanssiesitys oli. Mustalehtohan on parhaiten tunnettu muutaman vuoden takaisesta sianteurastusesityksestään. Mediat mässäilivät viikkokaupalla sen verisissä yksityiskohdissa.
Mustalehdon tämänkertainen show oli kuitenkin kaikkea muuta kuin väkivaltainen. Raadollinen se kyllä oli, mutta sillä arkisella tavalla, joka meille kaikille on tuttu: elämä ei olekaan sellaista, kuin haluaisimme sen olevan, ihmissuhteet tuottavat pettymyksen ja vanha suola janottaa. Esityksen rekvisiittana oli pöytä, jonka ääressä peikkonainen kävi keskustelua sianpään kanssa. Kyllä, oikean sianpään.
Mustalehto tuntui tässä teoksessaan tulleen takaisin lähtöpisteeseensä: kirkuvan sian teurastamisen sijaan hän puheli kauniisti sianpäälle ja lopuksi suuteli sitä intohimoisesti (vaikkei varmaan erityisen suurta elintarvikehygieniaa noudattaen). Lopuksi kaikki paljastui kiusalliseksi erehdykseksi, sellaiseksi “Mitä tulikaan tehtyä – mun on nyt pakko mennä!” –tasoiseksi noloksi mokaksi. Tuttu tunne. Useimmat meistä ovat varmaan läheisyyden kaipuussaan päätyneet joskus suutelemaan väärää henkilöä.
Performanssiin kuului keksi muutakin esitystä. Mustalehdon kollegat, viehättävä Sinikka Puolukka ja varsin ronskein ottein naista väkevämpää kumonnut Anna-Liisa, ylittivät hekin hyväksytyt rajat. Toinen teki tämän äitelillä vaahtokarkeilla ja ylettömän feminiinisellä asulla (Sinikka Puolukka on mies), toinen kajoamalla itsensä kuningas alkoholin puhtauteen (Anna-Liisa liotti viinassa jalkojaan ja tarjosi sitten paukut yleisölle).
En ole mikään taidekriitikko, mutta koko esityksen yhteisenä nimittäjänä taisi olla puhtaus, puhtauden käsite. Me kaikkihan miellämme tietyt asiat saastaisiksi, vääriksi, vaarallisiksi. Tämä puhtaus ei välttämättä liity vain terveellisyyteen tai bakteerien välttämiseen, vaan osa siitä on kulttuurisidonnaista: jotkut asiat vain tuntuvat meistä “likaisilta” tai epäsopivilta, vaikka niissä ei olisikaan mitään tautiriskiä. Jonkun on esimerkiksi vaikea syödä puhtaalle pöydälle pudonnutta ruokapalaa. Ruuassa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta haarukasta pudotessaan se on kuin taikaiskusta muuttunut liaksi. Joku toinen ei tahdo juoda peikon joskus käyttämästä mukista. Kolmas ei voisi käyttää huolellisesti pestyä, vanhaa ja kaunista keraamista pottaa edes kukka-astiana. Nämä esimerkin henkilöt ajattelevat puhtauden olevan aivan suoraan sama asia kuin hyvyys tai oikeellisuus. Pahimman muotonsa tämän tyyppinen puhtausintoilu tietenkin saa “rotupuhtauden” vaatimusten muodossa. Siksi tälle esitykselle oli tilausta.
Olennaisinta minusta oli Mustalehdon se valinta, että hän suuteli sikaa eikä silponut sitä. Esityksen sävy kaikkiaan oli hyvin sovinnollinen ja jopa rakastava. Sen parempaa sanomaa ei kukaan voi julistaa. Tässä performanssissa olikin enemmän ytyä kuin kymmenen tusinataiteilijan ikävystyttävissä naturalistisissa kesämaisemissa. Taiteen on elettävä tässä ajassa – hyvässä ja pahassa.
huhtikuu 28, 2009 at 8:49 pm
No huh huh, tämäkös on nyt sitten sitä taidetta? Peikkoeukko possua pussaamassa? Tämähän on ihan suoraan niin kuin ne Kiasman muinaiset eritteitä pyöritelleet tehosekoittimet! Ei tässä enää tiedä, itkeäkö vaiko nauraa.
huhtikuu 28, 2009 at 8:51 pm
Niinpä! Kyllä jos Kiesmaankin menee, niin siellä useimmat “taide” teokset näyttävät siltä kuin viisivuotias olisi ne tehnyt. Ennen vanhaan sentään taiteilijat osasivat jopa piirtääkin, mutta nytten on performanssi”taidetta” kadut väärällään…
huhtikuu 28, 2009 at 8:53 pm
Ai piirtää, niin kuin Picasso vai? “Kuvankauniit” Avignonin naiset, LOL!
huhtikuu 28, 2009 at 8:54 pm
Kyllä Picasso osasi piirtää! Hän oli varsin taitava piirtäjä. Useassa museossa on hänen piirustuksiaan. Ota selvää asioista, ennen kuin puhut!
huhtikuu 28, 2009 at 8:55 pm
Ennen kuin voidaan keskustella siitä, mikä on taidetta, meidän täytyy määritellä se, mitä taide on! Minusta taide se on sitä ihmisen toimintaa, missä ilmenee “taiteellisuus”. Mutta kaikki taide ei kuitenkaan ole taiteellista, sillä siinä ei välttämättä ilmene taiteellisuuden käsite.
huhtikuu 28, 2009 at 8:56 pm
Avatkaa nyt silmät, tuossa ns. “taideperformanssissahan” siis peikko suukotteli teuraseläintä! Aika hirveän kuvan se antaa, jos asiaa rupeaa ajattelemaan… Selvä vihjaus: Lihansyöjä-saalistajan ja lihan vuoksi pidetyn kotieläimen “tasapainoinen” suhde…
huhtikuu 29, 2009 at 12:52 pm
Joka kuitenkin kääntää mukavasti perinteisiä sukupuolirooleja: nainen lihansyöjä-saalistajana, sovinistisika teuraaksi joutuneena kotieläimenä.
huhtikuu 29, 2009 at 1:19 pm
Ja huokaus, taas pitää käyttää tilaisuus hyväkseen hyökätä suomalaista miestä vastaan! Kyllä feminismi on mennyt liian pitkälle, miehet tässä maassa jo uhanalaisia. Miehet mm. kuolevat nuorempina kuin naiset, oletko ajatellut sitä? Mutta varjele, jos uskallat ääneen sanoa, että tämä on naisten vika…
huhtikuu 28, 2009 at 8:58 pm
Kyllä tämä oli näin sikainfluenssan aikaan todella mauton esitys! Ihmettelen, kuinka pastori voi suhtautua näin myönteisesti näin kielteiseen asiaan. Ihmekös sitten, että pandemiat pääsevät maailmassa leviämään! Vähän pitäisi ajatella, ihan suoraan sanoen.
huhtikuu 28, 2009 at 9:00 pm
Onko se edes hygieenista, sikaa suudella? Elintarvikkeissa bakteerien määrä kasvaa riskivyöhykelämpötiloissa, nimittäin juuri huoneen lämmöstä on kyse. Ei tosiaan ihme, jos sitä sikaflunssaa kohta tulee tänne helsinkiinkin. Miten ja keille riittää Suomelle varatut 1,3 miljoonaa annosta rokotetta 5 miljoonalle, kysynpä vaan?
huhtikuu 29, 2009 at 8:29 pm
Niinpä niin. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, kun Mustalehto on niitä sivistyneitä peikkoja, jotka kykenevät niinkin abstraktiin ajatteluun kuin ‘taide’ ja sen ‘sanoma’. Silti hänen itseilmaisunsa on sivullisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
toukokuu 5, 2009 at 7:31 am
esittää fiksumpaa kuin onkaan ja matkia ihmisten instituutioita, esim. taidetta. Läpi paistaa metsä, mutta alkukantainenkin taide on ok, esim. kalliomaalaukset ja maaäiti veistokset. Ei silti kannata tavoitella alueita joita ei voi hallita, on parempi olla “yksinkertainen” ja hyvä kuin tehdä mahalasku älykkökentällä.
toukokuu 5, 2009 at 9:01 am
Esityksestä käy mielestäni ilmi, miten peikot eivät ole vaaraksi ainoastaan kansanterveydelle, vaan myös kansalliselle kulttuurille. Degeneroitunut, saastunut ja vuosisatojen sisäsiittoisuudesta kärsinyt kulttuuri on tehnyt peikoista kelvottomia jakamaan modernia yhteis kuntaa ihmisten – suomalaisten – kanssa. Peikkojen tuottama “taide” on vain ulkoaopeteltua symbolien toistoa ilman sisällön ymmärtämistä. Niin kuin harakoiden puhe.
Peikot kuuluvat samaan kastiin kuin neantherdalin ihmiset – ne ovat biologinen kuriositeetti, joka ei kuulu nykypäivän maailmaan. En kannata minkäänlaista väkivaltaa, mutta kenties jonkinlainen väkivallaton ratkaisu, valikoiva kastraatio tai reservaatteihin siirtäminen, voisi tulla kyseeseen?
toukokuu 5, 2009 at 10:44 am
Kenen verorahoilla näitä reservaatteja perustettaisiin ja ylläpidettäisiin? Entä tehdäänkö kastraatiot yksityisellä vai julkisella puolella ja kuka ne maksaa? Näiden toimenpiteiden aiheuttamat kulut täytyisi suhteuttaa peikkojen kansantaloudelle tuottamaan hyötyyn, jolloin valtaväestö ei joudu miinukselle. Voitaisiinko esim. peikkojen maksamat verorahat korvamerkitä käytettäväksi nimenomaan heitä itseään koskeviin toimenpiteisiin? Kuka kansanedustaja ottaisi tämän asian ajaakseen seuraavissa vaaleissa? Äänisaalis olisi taattu.
toukokuu 6, 2009 at 4:29 pm
Taitavat vaan nämä kastraatiosta puhuvat herrat (jotenkin vaan arvaan, että mieshenkilöistä on kyse) olla kateellisia peikkomiehille eräästä tietystä “elimellisestä” ominaisuudesta…;)
toukokuu 7, 2009 at 5:48 am
No Rautamaa, kerro nyt onko tämä totta? Ja helpota tuhansien suomalaisten naisten epätietoisuus. Onko se niin iso?
toukokuu 6, 2009 at 7:20 am
Näyttäisi maailmanhistoria unohtuneen suurimmalta osalta kirjoittajista, sen verran käsittämätöntä natsisontaa tännekin suolletaan, ja nimenomaan muka sen “älykkäämmän” rodun toimesta. Nähtävästi kirjoittajat kokevat itsensä puhdasrotuisiksi arjalaisiksi, kun ovat niin paljon muita parempia, että voivat päättää tai edes tehdä ehdotuksia heidän kohtalostaan ja oikeuksistaan – ihan kuin kyse olisi teuraseläimistä.
Ironista onkin, että tämä peikkojen arvottaminen teuraseläimen tasoiseksi on nimenomaan ihmisten tekemä rinnastus, jonka Mustalehto yksinkertaisesti toi esiin. Valitettavasti omien virheiden näkeminen on niin kovin vaikeaa, myös näille ”taidekriitikoille”.
Jenkkilässä osataan jo edes paikoin katua alkuperäiskansojen tuhoa, vaikka loppuosa kuihtuukin sukupuuttoon reservaateissa, Australiassa pyydettiin aboriginaaleilta juuri anteeksi sosiaalisesti väkivaltaisia sopeuttamiskeinoja.
Täällä pohjolassa ei oikein vielä edes tajuta, että meillä on kaksi alkuperäiskansaa, joista toinen on ajettu pohjoisen viimeisimpiin nurkkiin, ja toisen sukupuuton suunnittelu on vasta ottanut uutta vauhtia. Näin aina: meillä vasta aloitetaan, kun maailma on jo oppinut virheistään.
Vaan kai se on jo aikakin, että Suomi hankkii itselleen ihan aidon häpeänkohteen, jota märehtiä jälkikäteen vuosikymmeniä; kuka siitä ikuisesta kiekkohopeasta jaksaa enää jauhaa ja Lordi pilasi Euroviisuangstinkin.
toukokuu 6, 2009 at 10:28 am
Luetaan ne keskustelut ennen kuin kommentoidaan! Kukaan ei ole väittänyt peikkoja teuraseläimiksi eihän niiden lihaa edes syödä, tai en tiedä. Peikon silmissä kai ihminen on teuras, helppo tappaa. Sinuna olisin kuule siitä huolissani enemmän kuin eläimistä, kuten possut.
toukokuu 6, 2009 at 9:59 am
Historian esimerkillisyyksien valossa on nykyhetki kuin leijaileva yöperhonen, jolta hehkulamppu uhkaa polttaa siivet.
Rodun tai kulttuurin “puhtaus” ei ole tärkeä asia. Osuvampi analogia olisi terve ruumis, jossa kokonaisuus kärsii ja vaarantuu yhdenkin toimimattoman jäsenen vuoksi.
Sukupuolillisesti Ylitsevuotavina peikkourokset voivat aiheuttaa Käänteisenä Evoluutiona tunnetun ilmiön, kun heihin kohdistuvista luontaisista ennakkoluuloista pyritään Nihilistisesti eroon. Suvaitevaisuudella pakotamme Olevaksi liiton, jonka luonto on kaikin keinoinensa pyrkinyt estämään.
Jätän viittaukset Kansallis Sosialismiin loukkaavina omaan arvoonsa. Toivottavasti niin tekevät muutkin lukijat.
toukokuu 6, 2009 at 10:31 am
Olen samaa mieltä siitä että jotain toimenpiteitä tälläinen kärjistynyt tilanne vaatii, mutta eiköhän reservaatit ja muut ole vähän liioittelua. Ei kai niitä peikkoja edes saataisi kiinni sinne pantavaksi. Pidetään mielessä Natsi-Saksa ja yritetään pysytellä inhimillisellä puolella.
toukokuu 6, 2009 at 4:32 pm
Mitä ihmettä? Miten tällaisista asioista voidaan edes puhua näinä sivistyneinä aikoina? Reservaatit, kuohinnat, väkivalta, natsimaiset raakuudet – ei h*******! Onko nyt helsingin kaupunki sujauttunut jotain tyhmäpilleria juomaveteen vai mikä kollektiivinen hulluus teidät keskustelijat on vallannut?
toukokuu 12, 2009 at 8:11 am
Kunta-autokraatit hallinneet Vapaiden Yksilöiden elämää vuosikymmeniä, keinoinaan kunnallis tekniikan häikäiäilemätön hallitseminen erilaisten ja eri rotuisten tavoitelluiden päämääriensä Toteuttaminen.
“Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla.
Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana.” (Luuk. 14:31-32)
toukokuu 15, 2009 at 5:23 am
Voiko sian kanssa mennä naimisiin jos sen kanssa voi sekstata? Kohta selviää.